Matka etelään

La 27.9. kului mukavasti ison pakun kyydissä välillä Köln – München. Matkaseurana mm. perulainen tyttö, josta myöhemmin tuli yksi parhaista ystävistäni Kölnissä. Voin lämpimästi suositella kimppakyytejä :)

Millaista sitten oli Oktoberfesteillä? Diplomaattisesti ilmaistuna mielenkiintoista: hervottoman suuri alue täynnä oluttelttoja ja ihmisiä nahkahousuissa. Mutta. Note to self: ei kannata saapua iltapäivällä, kun muu seurue on aloittanut jo aamulla tai edellisenä päivänä. Etenkin, jos ei voi juoda olutta.

Matka jatkui jo seuraavana päivänä kohti Wieniä. Tällä kertaa onni ei suosinut yhtä hyvin matkatovereiden kanssa. Hohhoijaa, neljä tuntia lähes hiljaisessa autossa. Wienissä sainkin sitten puhua pälpättää kilpaa itävaltaisen kaverini kanssa. Tsekkasimme tärkeimmät turistinähtävyydet, kävimme lenkillä, nautimme auringosta ja ihmeellisen herkullisesta basilikavegaanijäätelöstä.

Torstaina 5.10. vietin lähes 12h autossa matkalla Wienistä Kölniin. Matkan epätoivoisuudesta alkoi jossain vaiheessa kehkeytyä vitsi, enää neljä tuntia hei! Onneksi matkaseurani oli puheliasta sorttia, auton musalaitteisto oli kunnossa ja taukojakin pidettiin. Erään huoltoaseman pihalla oli huussi, jonka ovi avautui säännöllisin väliajoin ja oven takaa paljastui kökkivä ukko (nukke), joka ”sylkäisi” muutaman metrin päähän. Lauma saksalaisia eläkeläisiä huvitti itseään tuijottamalla tätä teosta, ja minä puolestani huvitin itseäni tuijottamalla heitä.

Kun vihdoin pääsin takaisin Kölniin, kieriskelin sängylläni onnessani siitä, että olin vihdoin omassa huoneessani, jonne voisin sulkeutua silloin, kun ei huvittaisi olla sosiaalinen.

Näkymä huoneeni ikkunasta