Syyskuun tapahtumia

No niin, uusi vuosi ja uusi yritys kirjoittaa blogia. Yritän tehdä pikakatsauksen syksyyn, joka oli tunnelmansa puolesta yhtä vuoristorataa.

Syyskuun 2014 loppu:

Odotin koko viikon viikonloppua kuin kuuta nousevaa, ja kun se vihdoin koitti, oli kaikki ah-niin-ihanaa, mutta voih-niin-lyhyt aika. Mutta eipä hypitä asioiden edelle. Aamupäivät kuluivat edellisen viikon tapaan kielikurssilla, ja iltapäivät vaihtelevalla ohjelmalla. Maanantaina solmin vuokrasopimuksen, tiistain kituutin yliopiston pakollisessa infotilaisuudessa, keskiviikkona olin taas Mundo Lingossa ja torstaina ilmaisessa jazz-konsertissa, joka sattui olemaan myös eläkeläisten viikottainen kahvittelutapaaminen, joten olin ainoa alle 70-vuotias. Mutta bändi jamitteli pirun hyvin! Torstaina hain myös viikonloppua varten ylimääräisen polkupyörän lainaan naiselta, johon olin tutustunut biitsiturnauksessa.

                    

Viikonlopuksi ilmojen halki luokseni lennähti kaukaa pohjoisesta vierailija, jonka kanssa tutustuin kaupunkiin, lilluin kylpylässä, kiipeilin korkealla ja pyöräilin sateessa.

Neptunbad tarjosi rauhoittavan illan monine saunoineen ja altaineen, jotka oli rakennettu itämaiseen tyyliin. Suomalaisina ihmettelimme toki lukuisia sääntöja sekä kiukaan puuttumista.

            Kiipeilypuistoon olisi kannattanut varata aika netissä. Jouduimme vartomaan yli tunnin omaa vuoroamme ja sinä aikana iski tietenkin nälkä. Paikka on aika eristyksissä kaikesta, joten voi vain arvata, millaista hintaa pyytävät sapuskoistaan. Kiipeilyn osalta hinta-laatu-suhde oli varsin hyvä: alkuun turvallisuusohjeistus, varusteiden tarkistus ja harjoittelu matalalla. Sen jälkeen vapaata kiipeilyaikaa 3 tuntia. Tasoja oli 3: alhaalla oli melkein lällyä, keskitasoja oli vähän ja ylhäällä oli välillä turhankin jännää, vaikka en suoranaisesti korkeanpaikankammosta kärsikään.

Viikonloppu vierähti nopeasti ja paluu arkeen oli sitäkin vaikeampaa. Ilokseni kuitenkin huomasin 3 viikon kurssin jälkeen kielitaitoni kohentuneen sekä kieliopin että sanaston puolesta. Kurssi oli siis kaiken vaivan ja rahan väärti.

Iltapäivät ja illat kuluivat byrokratian hampaissa, ns. etelän reissua suunnitellessa sekä muuttopuuhissa. Eipä sillä, että yhdessä rinkallisessa kauheasti muutettavaa olisi ollut, mutta polkupyörällä suoritettuna se oli ihan riittävän raskasta.