Interrail osa V : Salzburg ja Berliini

Reilipäivä 16 : Ljubljana – Salzburg 24.03.2015

Aamujunalla Salzburgiin. Vaikka alppimaisemat ovatkin hienoja, tuntui 4,5h silti pitkältä matka-ajalta.

Salzburgissa matkaväsymys alkoi selvästi painaa. Reittini varrella oli ollut jo liian monta keskieurooppalaista kaupunkia linnoineen ja jokineen. Salzburgin erikoisuutena olivat Mozart ja Sound of Music, joista jälkimmäinen on joillekin ainoa syy vierailla kaupungissa. Mainittakoon, että hostellini näyttää JOKA PÄIVÄ Sound of Musicin "olohuoneessaan".

Salzburg 

Reilipäivä 17 : Salzburg – Berliini 25.03.2015

Suunnitelmat muuttuivat muuttumistaan ja lopulta päätin suunnata Salzburgista Berliiniin. Jälleen 8 tunnin junamatka. Hiphei. Istumalihakset olivat todella koetuksella.

Reilipäivät 18 – 21 : Berliini 25. – 29.03.

Kyseessä oli toinen vierailuni Berliinissä, joten saatoin ottaa rennosti stressaamatta turistinähtävyyksien läpikoluamisesta. Lisäksi säästyin yöpymiskuluilta loisimalla kaverin nurkissa.

Viiteen päivään mahtui yksi jos toinenkin herkullinen ateria, mm. jättimäinen gluteeniton galette Creperie Suzettessa ja vuohenjuusto-pinaatti-munakas Zimt&Mehl:ssa. Jute Bäckereissa olin kuin lapsi karkkikaupassa - niin paljon erilaisia gluteenittomia leipä- ja leivonnaisvaihtoehtoja. Olisin halunnut maistaa kaikkea.

Toinen toistaan persoonallisemmissa baareissa riitti iltaisin valinannanvaraa jo yhdenkin kaupunginosan alueella. Seurueemme oli aina enemmän tai vähemmän kansainvälinen, edustettuina Suomen lisäksi mm. Ranska, Italia, Ukraina, Kanada ja USA. Yhtenä viikonlopun tavoitteena tuntui olevan ylipuhua kaikki viettämään vappua Suomeen.

Vastapainoksi kaikelle syömiselle ja juomiselle pyöräilyä, ultimatea, uintia ja lenkkeilyä. Yksi pyöräreitti kulki hylätyn huvipuiston Spreeparkin ohi, jonka maailmanpyörä pyörii tuulessa ja pitää aavemaista kitinää. En todellakaan haluaisi leikkiä alueella piilosta. Varsinkaan pimeässä. Lenkki avarassa Tempelhofissa oli virkistävää vaihtelua Berliinin liikenteeseen. Uimahallin saunassa oli jo totuttuun saksalaiseen tyyliin tasatunnein Aufguss- eli löylynheittosessiot pyörivine pyyhkeineen. Tekisi aina mieli kertoa saksalaisille, miten oikeasti saunotaan, mutta puhuminen on tietenkin vastoin saksalaisia saunasääntöjä.

Reilipäivä 22 : 30.03.2015 Berliini – Köln

Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös reili. Jätin kiehtovan ja uuvuttavan Berliinin taakseni ja suuntasin takaisin Kölniin. Lähteäkseni uudestaan reissuun.

Interrail osa IV : Slovenia

Reilipäivä 11 : Budapest – Ljubljana 19.03.2015

Kahdeksan tunnin junamatka. Huoh. Istumalihakset koetuksella. Kanssamatkustajat puhuivat vain unkaria. Onneksi ravintolavaunun hinnat sentään olivat kohtuullisia, mutta toisaalta kahvi oli pahaa.

Puuduttavan reissun päätteeksi lämmin vastaanotto Ljubljanassa tuntui tavallistakin paremmalta. Lisäksi pääsin kaverini kyydissä heidän luokseen. Ei siis pööpöilyä juna-asemalla, oikean bussin ja hostellin etsimistä – mitä luksusta!

Reilipäivät 12 – 16 : Slovenia 20. – 24.3.2015

Perjantaina tutustuin Ljubljanaan. Mikä viehättävä pikkukaupunki! Kaupungin keskustassa on useita pikkuputiikkeja, lukuisia ruokakojuja, torialue, nättejä taloja kapean joen varrella, ja katusoittajia elävöittämässä katukuvaa (yksi heistä tuntui päivystävän sillankupeessa 24/7). Ja mikä parasta, ihmiset olivat ystävällisiä ja puhuivat englantia. Mukavaa vaihtelua Tsekin ja Unkarin jälkeen.

Ljubljana

Tivoli-puistossa viehätyin jälleen keväästä: kukkia, silmuja puissa, lintujen viserrystä, aurinkoa... Join kahvia museon terassilla, jonka näkymistä tuli jossain määrin Haikon kartano mieleen.

Näkymät Tivoli-puistoon

Olin googlettanut jälleen gluteenittomia kahviloita ja ravintoloita, joista testasin muutaman, mm. Slaščice Mihalekin, Torta Ljubljanan ja Pizzeria Trtan. Kakut, joista moni jäi kyllä maistamatta, olivat herkullisia ja pizza kelvollista.

Lauantaina lähdimme aamiaisen jälkeen ajelemaan kohti maan pohjoisosaa. Ensimmäisenä etappina lumihuippuisten vuorien ympäröimä Bled. Kaupungin keskeisimpänä nähtävyytenä on turkoosina hohtava kirkasvetinen järvi, jonka keskellä on pieni saari. Sinne pääsee joko perinteisillä pletna-veneillä tai soutuveneellä. Valitsimme halvemman ja hauskemman vaihtoehdon ja soudimme itse saarelle, jonka kirkossa on kuulemma hyvin suosittua mennä naimisiin.

Bled

Lounastauko Bledin Gostilna Pri Planincu - pizzeriassa. Ehdottomasti yksi parhaimmista gluteenittomista pizzoista, joita olen syönyt viimeisen 13 vuoden aikana! Pohjan koostumus oli niin hyvä, että aloin jo epäillä, onko se lainkaan gluteeniton. Täytteiden makubalanssi oli suorastaan täydellinen. Myös normaali pizza oli kuulemma erinomainen.

Matka jatkui edelleen kohti pohjoista. Vierailimme luonnonpuistossa (Slap Pericnik), jonka tunnetuin nähtävyys on vesiputous, jonka taakse pääsee kävelemään. Isomman osan taakse ei valitettavasti vielä lumen takia päässyt, mutta pienemmän osan taakse kyllä. Etsimme timanttia kuin Muumipeikko konsanaan, mutta tuloksetta. Pieni patikointi, raitis kevätilma ja vuoristomaisemat tuntuivat kyllä aarteelta.

Slap Pericnik

Paluumatkalla pysähdys Maryn kappelilla, jonka pihalla löntysti hyvin suloinen ja huomionkipeä samojedi nimeltään Kala. Pikainen katsaus myös keskiaikaiseen kaupunkiin Skofja Lokaan, missä oli alkamaisillaan koko kaupungin kattava katuteatteri. Kaverini lakimiehenä kuitenkin puhui meidät alueen sisäpuolelle ilman lippua, jotta pääsimme katsomaan kaupunkia.

Basilica of Mary

Vaikka päivä oli jo ollut täynnä ohjelmaa, menimme vielä Ljubljanan ainoaan viinibaariin testaamaan paikallisia viinejä. Viinin valinta olisi onnistunut nopeammin ja helpommin onnenpyörällä.

Predjama - linna

Sunnuntai oli yhtä tiivis päivä kuin lauantaikin, mutta suuntana tällä kertaa rannikko. Lyhyt pysähdys Predjama -linnan luona, josta matka jatkui Skocjanskin tippukiviluolille. Luolaston toinen osio oli kuin suoraan Taru sormusten herrasta - elokuvasta. En olisi varmasti edes hämmästynyt, jos olisin nähnyt Gandalfin sillalla huutaen "You shall not pass!"

Skocjanskin luolaston ulkopuolella

Lounastauko Portorozissa, jonka rantabulevardi olisi voinut olla mistä tahansa Välimeren turistikohteesta. Piran puolestaan oli viehättävä pieni rantakaupunki, jonka kapeille kujille on kuulemma hyvin helppo eksyä. Labyrinttiseikkailun sijaan nautimme jäätelöt ja ihailimme auringonlaskua.

Auringonlasku Piranissa

Interrail osa III : Bratislava ja Budapest

Reilipäivä 8 : Wien – Bratislava - Budapest 16.03.2015

Tein muutaman tunnin pysähdyksen Bratislavaan matkallani Wienistä Budapestiin. Pienessä flunssassa raahustin ympäri katuja ja yritin nauttia matkustamisen ilosta. Lucy's vegan food tarjosi todella hyvää juustokakkua. Valitettavasti olin niin täynnä aamiaisesta, etten pystynyt syömään lounasta. Varsin lähellä kyseistä paikkaa näin kaksi muutakin vegaanista ravintolaa, jotka olisivat tarjonneet myös gluteenittomia vaihtoehtoja.

Näin linnan, ufo-sillan ja tiessä kiinni olevan kirkon, joten voin kai sanoa käyneeni Bratislavassa.

Bratislava

Juna-asemalla tutustuin 3 kundin porukkaan, jotka olivat myös matkalla Budapestiin. Oli mukavaa vaihtelua saada matkaseuraa.

Reilipäivät 8 – 11 : Budapest 16.-19.3.2015

Hostellini oli todella kotoisa – isohko kerrostaloasunto muunnettuna hostelliksi. Samassa huoneessa yöpyi pari saksalaista tyttöä, jotka olivat kotoisin, kuinkas sattuikaan, Kölnistä. Menimme yhdessä opastetulle kävelykierrokselle, joka tarjosi hyvän yleiskatsauksen kaupunkiin ja maan historiaan. Lounastimme kasvisravintola Vega Cityssa, jossa oli paljon gluteenittomiakin vaihtoehtoja. Maukasta ja edullista :)

Budapest

Illasta lyöttäydyin junasta tutun poikapoppoon mukaan katsomaan kaupungin yöelämää. Szimpla kert oli iso ja mielenkiintoinen baari, jossa oli useita kerroksia, pieniä huoneita, paljon epämääräisiä seinäkoristeita ja huokeat hinnat. Pieni flunssa verotti jaksamistani ja poisti myös halut vierailla kylpylässä, vaikka Budapest niistä tunnettu onkin.

Toisen päivän vietin lähinnä yksikseni kaupungilla käveleskellen. Testasin kaupungin 100% gluteenittoman ravintolan Kölesin, jonka lounas oli samaa hintaluokkaa Vega Cityn kanssa, mutta maultaan ei vetänyt täysin vertoja. Jälkiruokavaihtoehtojakin oli roppakaupalla. Päädyin testaamaan tiramisua, joka tosin ei maistunut kahville, mutta oli muuten herkullinen ja suorastaan överimakea.

Interrail osa II : Wien

Reilipäivät 5 – 8: Wien 13. – 16.03.2015

Wienissä tapasin ystäväni taas pitkästä aikaa. Sain yöpyä opiskelija-asuntolan vierashuoneessa huokeaan hintaan – mitä luksusta :) Viimeiseksi yöksi jouduin siirtymään hostelliin, koska vierashuone oli varattu. Hostelli oli uusi ja moderni. Suihku ja vessa olivat hölmösti samassa tilassa huoneen sisällä, mutta onneksi en joutunut jonottamaan. Aamupalan hinta-laatusuhde oli todella kohdallaan. 4,50€ sisältäen kahvia, appelsiinimehua, muroja, juustoa, kinkkua, vihanneksia, hummusta, maapähkinävoita, kananmunia ja marmeladia. Ahdoin itseni niin täyteen, että nälkä tuli vasta myöhään iltapäivällä.

Koska olin jo syyskuussa katsastanut Wienin tärkeimmät nähtävyydet, ei tällä kertaa ollut suorituspaineita. Kävimme modernin taiteen museossa, jonka näyttelyt eivät kyllä napanneet. Swing-bileet sen sijaan kyllä – jälleen mukavia ihmisiä, hyvää musaa ja vauhdikasta menoa :)

Mumok

Wienissä gluteenitonta herkuttelua pääsin harrastamaan:

- Blueorange - kahvilassa:Gluteeniton bagel ei erityisemmin säväyttänyt ja hintakin oli korkeahko laatuun ja määrään nähden.

- Easy-going Bakery oli myös sangen tyyris, mutta tuotteet olivat itsetehtyjä. Ja Baileys-juustokakku suorastaan suli kielelle.

Ainiin, opiskelija-asuntolassa oli sauna. Ja saunasääntöjä oli 2 sivua, 20 pykälää. Luulin, että vain saksalaiset rakastavat sääntöjä.

Interrail osa I : Dresden ja Praha

Saksalaisilla opiskelijoilla on lomaa helmi-maaliskuussa. Tänä vuonna siis myös minulla. Ei ehkä mukavin kuukausi matkustaa ympäri Keski-Eurooppaa, mutta eipähän tule liian kuuma eikä ole liikaa turisteja.

Reilipäivä 1 : 09.03.2015 Köln – Dresden - Praha

Herätyskello pirisi mukavasti klo 03.45, jotta ehdin aamuviiden junaan. Torkuin huppu päässä ja laput silmillä kello 10 asti, minkä jälkeen yritin viihdyttää itseäni viimeiset kolme tuntia ristikon, päiväkirjan, musiikin ja kirjan turvin.

Kun vihdoin saavuin Dresdeniin, jätin rinkkani asemalle säilöön ja suuntasin keskustaan. Kävelin modernin kauppakadun halki vanhaan keskustaan, ihailin maisemia ja mikä parasta – nautin auringosta. Vaelsin kaupungin toiselle laidalle Creperie La Galette - kahvilaan vain saadakseni nauttia gluteenittoman tattariletun kera vuohenjuuston ja pinaatin – nam! Auringonlaskun ihailin Frauenkirchen kupolista. Pimeän laskeuduttua suuntasin takaisin juna-asemalle matkatakseni kohti Prahaa.

Auringonpalvontaa Dresdenissä

Reilipäivät 1 - 5 : Praha 09. – 13.03.2015

Saavuin Prahaan illalla puolikymmenen maissa. Juna-asemalla vain pari kioskia oli enää auki. Tarvitsin rahaa, joten menin automaatille (joka muuten tarjosi aika surkean vaihtokurssin). Odottaessani rahojani ja korttiani viereeni tuli miessiivooja, joka sanoi jotain äkäisesti tsekiksi. Selitin englanniksi ja yritin näyttää, että minulla on asiointi kesken. Mies sanoi vain ”f*ck you” ja työnsi minut pois automaatilta saadakseen pestyä seinän automaatin alta. Näin mukava oli ensikosketukseni Tsekkiin ja tsekkiläisiin. Sydän pamppaillen jatkoin kioskille, jotta sain rikottua pienempää rahaa metrolippua varten. Parin linjavaihdon jälkeen pääsin vihdoin couchsurfing-hostini kotikulmille.

Tiistai ja keskiviikko olivat jokseenkin samanlaisia päiviä. Hidas aamu, kävely keskustaan, osallistuminen kävelykierrokselle ja ruokailu. Tiistain kierroksella kuulin enemmän Prahan historiasta ja rakennuksista, kuin olin osannut odottaa. Keskiviikon linnakierros ei pitänyt yhtä hyvin otteessaan johtuen varmasti osittain kylmästä ja hyytävästä tuulesta.

Praha

Torstaina kävelin kilometritolkulla ympäri kaupunkia ja tein muutamia mukavia löytöjä. Lähellä tv-tornia oli pieni tori, jossa yksi koju myi gluteenittomia rawfood-herkkuja, toisesta sai erinomaista kahvia ja bonuksena torin laidalla mies soitti kitaraa. Päivän toisen hyvän kahvin sain nauttia jazz-radiokanavan säestämänä linnan lähellä sijaitsevassa Kafe U Zelenych Kamen - kahvilassa. Lähtiessäni huomasin, että jääkaapissa oli gluteenitonta Celia- olutta. Paluumatkalla kämpille eksyin hieman ja iltalenkistä tuli paljon aiottua pidempi. Noh, ainakin sain ihailla linnan iltavalaistusta. Lepuutin jalkojani suklaanhuuruisessa Choco Cafessa, jota voin vain suositella suklaanystäville. Vaikka jalkani olivatkin rikki kaikesta kävelystä, pakotin itseni vielä swing-tansseihin, missä onnekseni pääsin myös tanssimaan. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ottivat hyvin vastaan :)

Prahan tv-torni

Gluteenitonta ruokaa Prahassa:

Gluteenittoman ruoan löytäminen Prahassa ei ollut niin vaikeaa, kuin olin pelännyt. Toisaalta myönnettäköön, että olin etsinyt paikkoja etukäteen netistä. Yleisesti ottaen kasvisravintolat näyttivät tarjoavan myös gluteenittomia vaihtoehtoja. Yhtä niistä kokeilinkin ja hinta-laatu-suhde oli varsin kohdallaan, toisin kuin Pizza Coloseumissa. Pizza oli ilmeisesti Schärin valmispohja, joka on keskeltä aivan liian paksu ja puiseva. Pasta puolestaan oli onnistuttu keittämään lähes yhdeksi klimpiksi ja soosia / lisukkeita oli aivan liian vähän. Kaupungilla kävelessäni huomasin, että Costa Coffee olisi tarjonnut myös gluteenitonta juustokakkua.

Reilipäivä 5 : Praha – Wien 13.03.2015

Harvinaisuus Prahassa

Perjantaina palasin vihaamalleni Prahan päärautatieasemalle, josta vihdoin ja viimein infopisteestä kysymisen jälkeen löysin postilaatikon. Ehkä säälittävin, mitä olen nähnyt. Vaikka yleisesti ottaen pidin Prahasta, olin iloinen astuessani junaan, joka kuljettaisi minut maahan, jossa ymmärtäisin jälleen paikallista kieltä.

Kölle Alaaf!

Ehdin palautua muutaman päivän Belgian reissusta ennen karnevaaleja. Lyhyesti ilmaistuna karnevaaleissa on kyse siitä, että juhlitaan viimeisiä mässäilyaikoja ennen pääsiäistä edeltävää paastoa. Lisätietoja ns. viidennestä vuodenajasta voi lukea täältä.

Torstaina 11.2. suuntasin heti aamusta kölniläisten tuttujeni seuraksi Severinstorille, jonne perustimme ns.leirin. Kölschiä, karnevaalimusiikkia viereiseltä esiintymislavalta, jutustelua ja paljon pukeutuneita ihmisiä. Vessaan pääsi ainoastaan kyynärpäätaktiikalla ihmismeren läpi ja jonotusaika oli 30 - 60min. Vähän niinkuin vappu, mutta ihmisiä ja hassuja asuja on enemmän. Jätin seurueeni suhteellisen aikaisin, jotta ehdin noutamaan tärkeän ihmisen juna-asemalta.

Perjantain pidimme taukoa karnevaaleista, mutta lauantaina lyöttäydyimme Geisterzugiin. Rummutusta, zombeja ja jammailua. Etkoilta meitä lähti montakymmentä, mutta jossain kohtaa porukka hajaantui ja uudelleen löytäminen haastavaa.

"Kölle Alaaf!" kaikui kaikkialla

Sunnuntai oli oma suosikkini karnevaalipäivistä. Menimme katsomaan koululaisten kulkuetta – asut olivat toinen toistaan kekseliäämpiä. Ilmaan lensi karkkia ja kukkia ja musiikki soi koko ajan. Sää helli jälleen –aurinkoa lähes pilvettömältä taivaalta. Paikalla oli myös kämppikseni sukulaisineen, jotka kaikki olivat pukeutuneet huolella ja juhlivat karnevaaleja joka vuosi. Menimme heidän kanssaan vielä ravintolaan / baariin istuskelemaan ja tanssimaan. Karnevaalimusiikki muistuttaa jossain määrin iskelmää, mutta mikäs siinä, kun on lavatanssitaustaa ;)

Maanantai eli Rosenmontag. Suurin ja tunnetuin karnevaalipäivä. Olin ehkä hieman pettynyt, sillä päivä ei tuonut enää mitään uutta tullessaan. Olin jo nähnyt paljon hienoja asuja ja pitkiä kulkueita.

Tiistaina suomalaiset karnevaalivahvistukseni lähtivät, joten menin hieman allapäin katsomaan Nubbelin polttamista. Sinne liekkien sekaan katosivat kaikki karnevaalien aikaiset synnit.

Kokonaisuutena pidin karnevaaleista. Täytyy vain kerätä hyvä porukka ja tietää, minne menee minäkin päivänä. Oli hauskaa nähdä, miten kaikki vauvasta vaariin juhlivat ja myös pukeutuvat. Kaupungilla kuuluu vähemmistöön, jos liikkuu ns. normaaleissa vaatteissa. Kölniläiset ovat suorastaan huvittavan ylpeitä karnevaaliperinteestään. Ne, jotka inhoavat sitä, katoavat kaupungista tai lukkiutuvat sisälle.

Belgia (Brügge + Gent + Brysseli) 04. - 08.02.2015

Espanjalainen vaihtarikaveri pyysi matkaseuraksi Belgiaan ja miksipä en olisi lähtenyt. Etenkin, kun matkustaminen sinne on puoli-ilmaista. Belgian Rail nimittäin tarjoaa alle 26-vuotiaille 8 €:n lipun Aachenista mihin tahansa Belgian kaupunkiin ja päinvastoin. Kölnin yliopiston lukukausimaksuun puolestaan sisältyy NRW-lippu, joten Aacheniin meneminen ei maksa mitään ekstraa. Aachenista matkustaessa lippu pitää ostaa (ja tulostaa!) netistä, sillä tarjous on BelgianRailin, ei Deutsche Bahnin. Belgiassa lipun saa automaatista. Belgian sisällä puolestaan alle 26v matkustavat 6€:lla paikasta A paikkaan B. Noh, se hinnoista.

Brügge

Ensimmäisenä vierailukohteena oli Brügge. Nätti historiallinen kaupunki, mutta välillä tuli sellainen olo, että kävelemme jättimäisessä ulkoilmamuseossa. Turistialueiden ulkopuolella ei nimittäin ole mitään eikä ketään. Sää oli aurinkoinen, mutta tuuli hyytävän kylmä, joten vähän väliä oli suorastaan pakko poiketa suklaa- tai olutpuotiin.Yhdessä tein löytöjäkin – 3 itselleni ennennäkemätöntä gluteenitonta olutta!

Samana iltana jatkoimme junalla Gentiin, jota pääsimme kunnolla tutkailemaan vasta seuraavana päivänä. Parin tunnin kävelylenkin aikana ehdimme katsastaa tärkeimmät turistinähtävyydet ennen kuin matka jatkui kohti Brysseliä. Matkakumppanini suuntasi takaisin Kölniin ja minä puolestani kavereiden nurkkiin pyörimään pariksi päiväksi.

Swing-tanssia, kotibileet, turistinähtävyyksiä, aurinkoa, herkullista gluteenitonta leipää, kielten sekamelskaa – tätä kaikkea ja vähän muutakin Brysseli tarjosi minulle. Luulen, että palaan vielä.

Yksi Brüggen lukuisista suklaapuodeista

Vuoria ja pilvenpiirtäjiä

Olen näemmä hyvin laiska kirjoittamaan blogia. Aikaa on vierähtänyt taas vaikka kuinka.

  

Mihinkäs sitä jäätiinkään. Tosiaan, tammikuun puolivälissä palasin pitkän joululoman jälkeen takasin Kölniin. Opintojen alku sujui varsin leppoisasti. Vain viikko lastentautien kurssin harjoittelua ja siihen päälle saksan tunnit. Kerrankin oli aikaa lukea tentteihin, joita oli tammikuussa vain kolme.

Koska koulu oli niin leppoisaa, ehdin käydä Frankfurtissa (Main) ja Freiburgissa moikkaamassa kavereita. Frankfurtissa olin ollut aiemminkin, joten tiesin, mitä odottaa: pilvenpiirtäjiä ja pieni vanhakaupunki.

Frankfurt am Main pilvenpiirtäjän katolta tarkasteltuna.

Freiburgista olin kuullut pelkkää hyvää ja paikka täytti odotukset. Nätti keskiaikainen keskusta ilman henkilöautoliikennettä, kattava pyörätieverkosto, vuoria ympärillä... Taidan olla enemmän pien- kuin suurkaupunki-ihminen.

Syksyn ankeus

Ensimmäinen päivä yliopistolla meni uutuudenviehätyksessä. Ymmärsin luennoilla enemmän, kuin olin uskaltanut toivoa.  Yhtä sun toista piti etsiä, kuten ruokalaa ja luentosaleja, mutta se ei vielä haitannut. Ärtymykseni tosin alkoi kasvaa jo toisesta koulupäivästä lähtien saavuttaen maksiminsa noin neljännen luentoviikon kohdalla, jolloin olin aivan kypsä kaikkeen. Olin käsittänyt lukujärjestykseni osittain väärin, tenttejä oli enemmän kuin luulin, jotain tenttejä ei meinannut löytyä, omia kurssejaan ei voinut tarkistaa online, kirjastokorttiinkin tarvitsi sata paperia, pankkitilin avaamiseen meni ikuisuus... Lista jatkuisi vaikka kuinka.

Lisäksi olin kaikki päivät yksin, koska kenelläkään muulla ei ollut tismalleen samaa lukujärjestystä kuin minulla. Ja valmiisiin kaveriporukoihin oli vaikea päästä mukaan, tai edes aloittaa keskustelua. Iltaisinkin olin usein yksin, koska kämppikseni olivat (ja ovat) aika harvoin kotona. Sain edes silloin tällöin käytyä lenkillä. Ja kerran viikossa tanssitunnilla.

Loka-marraskuussa tenttejä alkoi tippua siihen tahtiin, että tunnollisena opiskelijana vietin viikonloputkin nenä kiinni kirjassa. Rehellisesti sanottuna en kauheasti nauttinut olostani ja olin aivan valmis lähtemään kotiin. Selvisin kuitenkin tenttirupeamasta, jonka päätteeksi sain ihanan ja ilahduttavan vierailijan Suomesta (jälleen) käymään.

Joulukuu menikin sitten suorastaan kevyesti. Harjoitteluviikoilla en ollut enää yksin, vaan tutustuin paikallisiinkin opiskelijoihin. Harjoittelut ovat täällä harmittavan teoriapainotteisia, mutta sainpahan jonkinlaisen käsityksen, millaista saksalainen sairaalamaailma on. Erona Suomeen mainittakoon mm. se, että täällä lääkärit laittavat tipan ja ottavat verinäytteet.

Joululoman vietin Suomessa perheen ja ystävien ympäröimänä. Liikaa ruokaa ja juomaa, mutta tärkeämpäähän on se, mitä tekee uudenvuoden ja joulun välissä, kuin se, mitä tekee joulun ja uudenvuoden välissä ;)

Seurasaari

Palasin kaksi viikkoa sitten takaisin Kölniin, joka tuntui heti taas kodilta. Mutta Helsinkikin tuntui kodilta. Voiko ihmisellä olla monta kotia yhtaikaa?

Matka etelään

La 27.9. kului mukavasti ison pakun kyydissä välillä Köln – München. Matkaseurana mm. perulainen tyttö, josta myöhemmin tuli yksi parhaista ystävistäni Kölnissä. Voin lämpimästi suositella kimppakyytejä :)

Millaista sitten oli Oktoberfesteillä? Diplomaattisesti ilmaistuna mielenkiintoista: hervottoman suuri alue täynnä oluttelttoja ja ihmisiä nahkahousuissa. Mutta. Note to self: ei kannata saapua iltapäivällä, kun muu seurue on aloittanut jo aamulla tai edellisenä päivänä. Etenkin, jos ei voi juoda olutta.

Matka jatkui jo seuraavana päivänä kohti Wieniä. Tällä kertaa onni ei suosinut yhtä hyvin matkatovereiden kanssa. Hohhoijaa, neljä tuntia lähes hiljaisessa autossa. Wienissä sainkin sitten puhua pälpättää kilpaa itävaltaisen kaverini kanssa. Tsekkasimme tärkeimmät turistinähtävyydet, kävimme lenkillä, nautimme auringosta ja ihmeellisen herkullisesta basilikavegaanijäätelöstä.

Torstaina 5.10. vietin lähes 12h autossa matkalla Wienistä Kölniin. Matkan epätoivoisuudesta alkoi jossain vaiheessa kehkeytyä vitsi, enää neljä tuntia hei! Onneksi matkaseurani oli puheliasta sorttia, auton musalaitteisto oli kunnossa ja taukojakin pidettiin. Erään huoltoaseman pihalla oli huussi, jonka ovi avautui säännöllisin väliajoin ja oven takaa paljastui kökkivä ukko (nukke), joka ”sylkäisi” muutaman metrin päähän. Lauma saksalaisia eläkeläisiä huvitti itseään tuijottamalla tätä teosta, ja minä puolestani huvitin itseäni tuijottamalla heitä.

Kun vihdoin pääsin takaisin Kölniin, kieriskelin sängylläni onnessani siitä, että olin vihdoin omassa huoneessani, jonne voisin sulkeutua silloin, kun ei huvittaisi olla sosiaalinen.

Näkymä huoneeni ikkunasta

Syyskuun tapahtumia

No niin, uusi vuosi ja uusi yritys kirjoittaa blogia. Yritän tehdä pikakatsauksen syksyyn, joka oli tunnelmansa puolesta yhtä vuoristorataa.

Syyskuun 2014 loppu:

Odotin koko viikon viikonloppua kuin kuuta nousevaa, ja kun se vihdoin koitti, oli kaikki ah-niin-ihanaa, mutta voih-niin-lyhyt aika. Mutta eipä hypitä asioiden edelle. Aamupäivät kuluivat edellisen viikon tapaan kielikurssilla, ja iltapäivät vaihtelevalla ohjelmalla. Maanantaina solmin vuokrasopimuksen, tiistain kituutin yliopiston pakollisessa infotilaisuudessa, keskiviikkona olin taas Mundo Lingossa ja torstaina ilmaisessa jazz-konsertissa, joka sattui olemaan myös eläkeläisten viikottainen kahvittelutapaaminen, joten olin ainoa alle 70-vuotias. Mutta bändi jamitteli pirun hyvin! Torstaina hain myös viikonloppua varten ylimääräisen polkupyörän lainaan naiselta, johon olin tutustunut biitsiturnauksessa.

                    

Viikonlopuksi ilmojen halki luokseni lennähti kaukaa pohjoisesta vierailija, jonka kanssa tutustuin kaupunkiin, lilluin kylpylässä, kiipeilin korkealla ja pyöräilin sateessa.

Neptunbad tarjosi rauhoittavan illan monine saunoineen ja altaineen, jotka oli rakennettu itämaiseen tyyliin. Suomalaisina ihmettelimme toki lukuisia sääntöja sekä kiukaan puuttumista.

            Kiipeilypuistoon olisi kannattanut varata aika netissä. Jouduimme vartomaan yli tunnin omaa vuoroamme ja sinä aikana iski tietenkin nälkä. Paikka on aika eristyksissä kaikesta, joten voi vain arvata, millaista hintaa pyytävät sapuskoistaan. Kiipeilyn osalta hinta-laatu-suhde oli varsin hyvä: alkuun turvallisuusohjeistus, varusteiden tarkistus ja harjoittelu matalalla. Sen jälkeen vapaata kiipeilyaikaa 3 tuntia. Tasoja oli 3: alhaalla oli melkein lällyä, keskitasoja oli vähän ja ylhäällä oli välillä turhankin jännää, vaikka en suoranaisesti korkeanpaikankammosta kärsikään.

Viikonloppu vierähti nopeasti ja paluu arkeen oli sitäkin vaikeampaa. Ilokseni kuitenkin huomasin 3 viikon kurssin jälkeen kielitaitoni kohentuneen sekä kieliopin että sanaston puolesta. Kurssi oli siis kaiken vaivan ja rahan väärti.

Iltapäivät ja illat kuluivat byrokratian hampaissa, ns. etelän reissua suunnitellessa sekä muuttopuuhissa. Eipä sillä, että yhdessä rinkallisessa kauheasti muutettavaa olisi ollut, mutta polkupyörällä suoritettuna se oli ihan riittävän raskasta.