Interrail osa IV : Slovenia

Reilipäivä 11 : Budapest – Ljubljana 19.03.2015

Kahdeksan tunnin junamatka. Huoh. Istumalihakset koetuksella. Kanssamatkustajat puhuivat vain unkaria. Onneksi ravintolavaunun hinnat sentään olivat kohtuullisia, mutta toisaalta kahvi oli pahaa.

Puuduttavan reissun päätteeksi lämmin vastaanotto Ljubljanassa tuntui tavallistakin paremmalta. Lisäksi pääsin kaverini kyydissä heidän luokseen. Ei siis pööpöilyä juna-asemalla, oikean bussin ja hostellin etsimistä – mitä luksusta!

Reilipäivät 12 – 16 : Slovenia 20. – 24.3.2015

Perjantaina tutustuin Ljubljanaan. Mikä viehättävä pikkukaupunki! Kaupungin keskustassa on useita pikkuputiikkeja, lukuisia ruokakojuja, torialue, nättejä taloja kapean joen varrella, ja katusoittajia elävöittämässä katukuvaa (yksi heistä tuntui päivystävän sillankupeessa 24/7). Ja mikä parasta, ihmiset olivat ystävällisiä ja puhuivat englantia. Mukavaa vaihtelua Tsekin ja Unkarin jälkeen.

Ljubljana

Tivoli-puistossa viehätyin jälleen keväästä: kukkia, silmuja puissa, lintujen viserrystä, aurinkoa... Join kahvia museon terassilla, jonka näkymistä tuli jossain määrin Haikon kartano mieleen.

Näkymät Tivoli-puistoon

Olin googlettanut jälleen gluteenittomia kahviloita ja ravintoloita, joista testasin muutaman, mm. Slaščice Mihalekin, Torta Ljubljanan ja Pizzeria Trtan. Kakut, joista moni jäi kyllä maistamatta, olivat herkullisia ja pizza kelvollista.

Lauantaina lähdimme aamiaisen jälkeen ajelemaan kohti maan pohjoisosaa. Ensimmäisenä etappina lumihuippuisten vuorien ympäröimä Bled. Kaupungin keskeisimpänä nähtävyytenä on turkoosina hohtava kirkasvetinen järvi, jonka keskellä on pieni saari. Sinne pääsee joko perinteisillä pletna-veneillä tai soutuveneellä. Valitsimme halvemman ja hauskemman vaihtoehdon ja soudimme itse saarelle, jonka kirkossa on kuulemma hyvin suosittua mennä naimisiin.

Bled

Lounastauko Bledin Gostilna Pri Planincu - pizzeriassa. Ehdottomasti yksi parhaimmista gluteenittomista pizzoista, joita olen syönyt viimeisen 13 vuoden aikana! Pohjan koostumus oli niin hyvä, että aloin jo epäillä, onko se lainkaan gluteeniton. Täytteiden makubalanssi oli suorastaan täydellinen. Myös normaali pizza oli kuulemma erinomainen.

Matka jatkui edelleen kohti pohjoista. Vierailimme luonnonpuistossa (Slap Pericnik), jonka tunnetuin nähtävyys on vesiputous, jonka taakse pääsee kävelemään. Isomman osan taakse ei valitettavasti vielä lumen takia päässyt, mutta pienemmän osan taakse kyllä. Etsimme timanttia kuin Muumipeikko konsanaan, mutta tuloksetta. Pieni patikointi, raitis kevätilma ja vuoristomaisemat tuntuivat kyllä aarteelta.

Slap Pericnik

Paluumatkalla pysähdys Maryn kappelilla, jonka pihalla löntysti hyvin suloinen ja huomionkipeä samojedi nimeltään Kala. Pikainen katsaus myös keskiaikaiseen kaupunkiin Skofja Lokaan, missä oli alkamaisillaan koko kaupungin kattava katuteatteri. Kaverini lakimiehenä kuitenkin puhui meidät alueen sisäpuolelle ilman lippua, jotta pääsimme katsomaan kaupunkia.

Basilica of Mary

Vaikka päivä oli jo ollut täynnä ohjelmaa, menimme vielä Ljubljanan ainoaan viinibaariin testaamaan paikallisia viinejä. Viinin valinta olisi onnistunut nopeammin ja helpommin onnenpyörällä.

Predjama - linna

Sunnuntai oli yhtä tiivis päivä kuin lauantaikin, mutta suuntana tällä kertaa rannikko. Lyhyt pysähdys Predjama -linnan luona, josta matka jatkui Skocjanskin tippukiviluolille. Luolaston toinen osio oli kuin suoraan Taru sormusten herrasta - elokuvasta. En olisi varmasti edes hämmästynyt, jos olisin nähnyt Gandalfin sillalla huutaen "You shall not pass!"

Skocjanskin luolaston ulkopuolella

Lounastauko Portorozissa, jonka rantabulevardi olisi voinut olla mistä tahansa Välimeren turistikohteesta. Piran puolestaan oli viehättävä pieni rantakaupunki, jonka kapeille kujille on kuulemma hyvin helppo eksyä. Labyrinttiseikkailun sijaan nautimme jäätelöt ja ihailimme auringonlaskua.

Auringonlasku Piranissa